Rengashaarniska S/M

Rengashaarniskan keksivät todennäköisesti etruskit 300-luvulla eaa. Rengaspanssari oli yksinkertainen joskin aikaavievä valmistettava ja se tarjosi hyvän suojan teräaseita vastaan ilman olennaisia haittapuolia. Rengashaarniska levisi laajaan käyttöön Brittein saarilta Japaniin asti ja sitä käyttivät etruskien jälkeen roomalaiset, keltit, barbaarit, viikingit ja keskiajan sotilaat sekä lähes kaikki aikakauden sotajoukot lähi-, keski- ja kaukoidässä.

Rengashaarniska alkoi menettää vähitellen suosiotaan 1200-luvun lopulta alkaen levyhaarniskoiden yleistyessä, mutta se jäi Euroopassa lopullisesti pois käytöstä vasta samoihin aikoihin kuin miekkojen käyttö sota-aseena päättyi lopullisesti 1600-luvulla (miekat muuttuivat sotakäytössä pääaseista sivuaseiksi jo 1500-luvun alkupuolella).

Levyhaarniskojen käyttäjäkuntaa olivat pääasiassa ritarit ja korkea-arvoisemmat sotilaat, kun taas tavallinen miehistö ja ylipäätään sotajoukot vähemmän teknistyneillä alueilla itäisessä Euroopassa suosivat edelleen rengashaarniskaa, huolimatta sen työläästä valmistamisesta. Rengashaarniskaan yhdistettiin kypärän ohella usein muitakin levyistä tehtyjä osia, kuten kyynär- ja olkapääsuojia, jotka paransivat suojaa iskuja vastaan.

Teräaseiden viilloilta suojaava rengashaarniska vanhentui lopullisesti suojavarusteena tuliaseiden yleistyessä. Lähi-idässä, missä teräaseilla oli edelleen suurempi merkitys, rengashaarniskaa käytettiin kuitenkin pari sataa vuotta kauemmin kuin Euroopassa ja Sudanissa niitä valmistettiin aina 1900-luvun alkuun asti. Japanissa, missä tuliaseita ei käytetty, rengashaarniska otettiin käyttöön 1200-luvun loppupuolella ja se pysyi käytössä 1870-luvulle eli siihen saakka kun samurai-järjestelmä lakkautettiin ja miekkojen kanto julkisilla paikoilla kiellettiin.

Rengashaarniska suojasi hyvin viilloilta ja riippuen lenkkien koosta, paksuudesta ja tyypistä myös suoja pistoja vastaan oli hyvä. Parhaimmat eurooppalaiset niitattuja lenkkejä käyttäneet rengashaarniskat olivat normaalissa taistelutilanteessa lähes täysin pistonkestäviä. Rengashaarniska ei myöskään juurikaan haitannut liikkuvuutta, päinvastoin kuin levyhaarniskat. Rengashaarniskan heikkous oli kuitenkin juuri joustavuus, sillä iskuenergia kohdistui haarniskan alla olevaan kudokseen. Esimerkiksi nuijat ja sotavasarat olivat tästä syystä tehokkaita rengashaarniskoja vastaan, vaikka ne eivät kyenneetkään rikkomaan ja läpäisemään sen rakennetta.

Rengaspanssarissa lenkit oli yleensä niitattu päistään, ja ajan säästämiseksi joka toinen rengasrivi oli usein tehty teräslevystä leikatuista kiinteistä lenkeistä. Niittaamattomista lenkeistä valmistetut haarniskat olivat harvinaisia varsinkin Euroopassa, sillä niiden tarjoama suoja pistoaseita vastaan oli huomattavasti heikompi. Rengashaarniskoiden replikat valmistetaan kuitenkin yleensä niittaamattomista (butted) lenkeistä, koska haarniskan valmistaminen on tällöin huomattavasti nopeampaa ja halvempaa.

Rengashaarniska on 1900-luvulla tehnyt paluun modernisoituna versiona hain puremilta suojaavana sukelluspukuna. Rengashaarniskaa vastaavaa teräslankarakennetta käytetään myös viilloilta suojaavissa hansikkaissa ja muissa suojavarusteissa, esimerkiksi lihanleikkaajien suojakäsineissä.

Tämä puolimittaisilla hihoilla varustettu rengashaarniska on valmistettu niittaamattomista teräslenkeistä. Renkaan vahvuus 1,5mm, halkaisija 8mm. Haarniska on galvanoitu ruostumisen estämiseksi. Hihat ovat käytännössä kyynärpäämittaiset, helma ulottuu polven yläpuolelle. Kaula-aukko on suhteelisen laaja; soveltuu hyvin yhteen rengashaarniskahupun kanssa.

HUOM! Niittaamattomista lenkeistä valmistetun rengashaarniskan kustomointi on helppoa; hihojen ja helman pituutta voi lyhentää avaamalla rengasrivi halutusta kohdasta kärkipihdeillä. Vastaavasti, poistetut osat voidaan helposti liittää takaisin alkuperäiselle paikalleen puristamalla renkaat uudelleen yhteen.

Koko s/m:

(pituus, rinnanympärys, hihanpituus) 85*125*25cm (34″*50″*10″)